Olen kasvanut lappilaisessa yrittäjäperheessä. Paitsi äitini ja isäni niin myös pappani, setäni, tätini ja veljeni ovat olleet  tai ovat edelleen yrittäjiä. Monet heistä sivutoimisia pienyrittäjiä. Isäni päivätyö on maanrakennusalan työpäällikkönä ja äidin sairaanhoitajana. Minusta tuli perheen musta lammas, kun päätinkin lähteä seuraamaan äitini jalanjälkiä päinvastoin kuin isommat veljeni, jotka seurasivat isäni jalanjälkiä.  Peruskoulussa tein työelämään tutustumisjakson Sairaalakadun terveyskeskuksen vuodeosastolla. Viikko laitoshuoltajien matkassa samalla sivusilmällä seuraillen ihailemieni hoitajien työtä sai minut tekemään päätöksen, että peruskoulun jälkeen hakeudun lähihoitajaksi.

Samalla halusin kuitenkin pitää tulevaisuuteni avoinna, joten menin ammattilukioon. Näin opiskelin tiiviit neljä vuotta Rovaniemen ammattilukiossa ja vuonna 2016 valmistuin sekä ylioppilaaksi, että lähihoitajaksi. Opiskelujen jälkeen tein lähihoitajan töitä miltei kaksi vuotta. Sen jälkeen hakeuduin jälleen opiskelemaan. Nyt opiskelen tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Oulun yliopistossa.

Meillä kotona ei koskaan puhuttu politiikasta. En ainakaan sellaisia keskusteluja ole painanut muistiini. Poliitiikkaan lähtemiseni juontaa enemmänkin opiskeluaikoihini. Jo ylä-asteella havahduin siihen, että jos opiskelijoilla itsellä ei ole halua vaikuttaa heidän asioihinsa, ei heidän haluamiansa muutoksia ole tulossa. Näin ollen hakeuduin ja tulin valituksi oppilaskuntaan ja sitä kautta nuorisovaltuustoon. Nuorisovaltuusto aikana sain pientä kokemusta kuntapolitiikasta, siihen aikaan nuorisovaltuustoja ei kuitenkaan arvostettu yhtä korkealle kuin tänä päivänä, joten nuo kokemukset jäi vähäisiksi.

Toisella asteella opiskellessani tulin valituksi ammattiliitto Tehyn opiskelijayhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajaksi ja sittemmin puheenjohtajaksi. Sain vaikuttaa tuhansien opiskelijoiden jokapäiväiseen elämään tuon tehtävän kautta. Tehtävä oli antoisa, mutta opiskelujen päätyttyä oli aika jättää tehtävä.

Syksyllä 2016 olimme isäni kanssa pihalla nauttimassa raikkaasta syysillasta ja kävimme keskustelua siitä, että miten Rovaniemen kaupungissa hoidetaan kaavoitusta. Olimme silloiseen kaavoitukseen pettyneitä. Samalla syntyi ajatus asettua ehdokkaaksi vuoden 2017 kuntavaaleihin. Ajatusta ei kauaa tarvinnut pohtia. Päätökseni jälkeen enää oli jäljellä puolueen valinta. Tein puolueista kuuluisan pros/cons listan ja tulos oli päivänselvä. Ainoa oikea vaihtoehto on Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue.

Kuntavaaleissa onnistuin ja paikka Rovaniemen kaupunginvaltuustosta aukesi. Vastoin odotuksiani Rovaniemen demarit eivät pitäneet nuorta ikääni haittana, vaan ottivat minut avosylin vastaan. Ehdin seurata valtuuston toimintaa rivijäsenenä vain puoli vuotta, ennen kuin valtuustoryhmän puheenjohtajan paikka avautui  Mikkel Näkkäläjärven päästyä Euroopan neuvoston alueiden komiteaan Antti Liikkasen tilalle. Valtuustoryhmämme yksimielisesti päätti valita minut puheenjohtajaksi. Vuosi valtuustoryhmän puheenjohtajana on opettanut minulle paljon kuntapolitiikasta. Valtuustosopimuksen päivitys, valtuuston eri ryhmien puheenjohtajien keskinäiset neuvottelut  ja kaupunginhallituksen asioista perillä pysyminen ovat työllistäneet minua. Tärkein tänä aikana oppimani asia on se, että hyvällä porukalla saat paljon aikaan, yksin et juurikaan.

Töitä taas on tullut tehtyä puhelinmyynnistä kotihoitoon. Työurani aloitin 15-vuotiaana Sairaalakadun terveyskeskuksessa laitoshuoltajan apulaisena ja samalla toimien puhelinmyyjänä. Myöhemmin olen työskennellyt akuuttiosastoilla ja kotihoidossa lähihoitajana, niin yksityisellä kuin myös kunnallisella puolella. Olen työskennellyt myös rakennus-, kiinteistöhuolto- ja maanrakennusalalla.

dasd